Näin Erja Hirven kukkarakkaus muuttui kuvioiksi
Vuonna 2024 Erja Hirvi sai poikkeuksellisen toimeksiannon: luo viisi kukkakuviota Marimekolle. Saman tehtävän sai neljä muuta suunnittelijaa, ja yhdessä nämä 25 kuviota esiteltiin ensi kertaa Aasiaa kiertäneellä Field of flowers -pop-up-näyttelykiertueella vuonna 2025.
Toimeksiannosta teki erityisen sen laajuus. Suunnittelijat saivat vapaat kädet, kunhan aiheena olivat kukat. Tehtävä sopi erityisen osuvasti kukkia rakastavalle Hirvelle, joka on suunnitellut Marimekolle kuvioita jo opiskeluajoistaan asti, yli 30 vuoden ajan.
”Se oli aivan ihastuttava briiffi! Maalata kukkia, eikä kukaan aseta rajoitteita. Ei värimäärälle, koolle, tekniikalle tai tyylille. Se antaa valtavasti vapautta. Lisäksi kukat ovat vielä älyttömän inspiroivia. Ideoita oli niin paljon, että välillä koin valinnanvaikeutta. Maalasin varmaan jotain 50 luonnosta”, Hirvi laskee.
Rohkeuden symboli Kukasta kukkaan
Ensimmäisenä uusista kuvioista Marimekon mallistoon saapuu Kukasta kukkaan, jonka Hirvi maalasi kuumana heinäkuisena päivänä kesäpaikallaan noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Kuosi syntyi, kun Hirvi kävi läpi vanhoja luonnoksiaan ja kiinnitti huomiota kukkien lukemattomiin asentoihin luonnossa. Myös satunnaisuudella ja äkkinäisillä ideoilla oli osuutta asiaan.
”Maalasin torpalla lähes koko heinäkuun. Oli hirveän kuuma ja täydellinen rauha, kukaan ei hätyytellyt. Ilma seisoi, kasvit lepattivat levällään ja luonto rehotti. Itse kesän kauneus vaikutti myös siihen, millainen Kukasta kukkaan -kuviosta tuli – ulkotilan tunnelma ikään kuin siirtyi paperille”, Hirvi kertoo.
Hirvi taltioi puhelimensa kameralla niin kesäpaikkansa kukkia kuin vaikka Helsingin Töölönlahden uudistetun puiston kukkaloistoa. Puiston istutuksista inspiroituneena hän maalasi yhden Field of flowers -kukkakuvioistaankin, Puistokukat. Myös Kukasta kukkaan -nimen tausta johtaa Hirven puhelimeen.
”Kuvasin sitä, kun kimalaiset pyörivät isossa alppiruusussa. Niitä oli hauska seurata; niillä on yleensä ihan käsittämätön kiire. Tärkeä päivittäinen tehtävä lentää kukasta kukkaan.”
Marimekolle Kukasta kukkaan on eräänlainen rohkeuden ja itseluottamuksen symboli. Se muistuttaa, että kun ryhtyy toimeen, on parasta vain luottaa itseensä. Ajatus tähän kumpusi Hirven työskentelyprosessista. Viisi vuotta sitten Vuoden tekstiilitaiteilijana palkittu Hirvi kuvaa, kuinka luottamus omaan kädenjälkeen syntyy vain tekemällä, ja aloittaessa luottamus on aina vähän hakusessa.
”Olin piirtänyt sinne lyijärillä jotain alle, mutta sitten kun rupeaa maalaamaan, sitä on aika mahdoton noudattaa. Sitä vetää vaan. Vaikka ei tietäisi mitä täsmälleen on tekemässä, se ajatus kyllä kehittyy siinä maalatessa. Pitää rentoutua, nauttia ja luottaa itseensä, ja vähän riskeeratakin”, Hirvi kuvailee työskentelyään. ”Rentoutuneena on helpompaa saada kuviteltua näkymää päästä paperille.”
Kukkien – ja pölyttäjien – puolesta
Erja Hirvelle kukat ovat erityisen lähellä sydäntä – ja paljon enemmän kuin visuaalista kauneutta tai kuviosuunnittelun aihe.
”Törmäsin aika kauan sitten tietoon, että pölyttäjien määrä vähenee, vaikka nehän on äärimmäisen tärkeitä. Tuntuu, että me nykyajassa ollaan vähän unohdettu, miten kaikki luonnossa liittyy kaikkeen”, Hirvi toteaa.
Oman panoksensa pölyttäjien puolesta hän antaa etenkin torpallaan, jossa fyysinen työ tarjoaa Hirvelle myös tärkeän rentoutumisen keinon. Hän on keskittynyt valitsemaan puutarhaansa suurimmaksi osaksi nimenomaan pölyttäjille sopivia kukkia.
”Minulla on kirja puutarhan parhaista perhoskasveista, josta bongaan, mitä kannattaa istuttaa puutarhaani. Mutta luonnonkukat ovat ihan lyömättömiä. Välillä minulla on ollut lapio tai kuokka auton perässä, ja mökkimatkalla olen kaivanut tien varresta esim. purtojuuren ja istuttanut sen kukkapenkkiin.”
Jos edellisistä vuosista voi jotain päätellä, tänä vuonna kukkia nähdään todennäköisesti kesäpaikalla vielä enemmän.
”Poikani sanoi kerran keväällä varovasti: ’Äiti, mitä mieltä olet, jos emme tänä kesänä istuttaisi enempää kukkia? Jos pidettäisiin vaan huolta niistä, mitä jo on.’ Mutta en mahda itselleni mitään”, Hirvi naurahtaa.
