PRE-LOVED
  Keräilijät: Juliana Osei avaa ovet vintagen ihmemaahan  

Kun Juliana Osei astui ensimmäistä kertaa Marimekon liikkeeseen, hänestä tuntui kuin hän olisi juonut taikajuomaa ja kutistunut mahtuakseen sisään Ihmemaan salaisen puutarhan ovesta kuin Liisa konsanaan. Kaikkialla oli värejä ja kuoseja: laukuissa ja hyllyille laskostetuissa paidoissa oli kukkia, raitoja ja geometrisia kuvioita, pohjoismaisten huonekalujen yllä loistivat kirkkaanväriset astiat ja seiniä koristivat luonteikkaat puuvillakankaat. ”Olin kuin Jali suklaatehtaassa. Halusin yksinkertaisesti kaiken. Aivan kaiken”, hän huudahtaa. Pian Juliana tajusi, että jo 1950-luvun alussa perustetulta brändiltä täytyy löytyä myös vintagea. Niinpä hän aloitti etsintänsä. 

Pikakelataan 20 vuotta eteenpäin, ja Juliana omistaa jo niin monta Marimekko-tuotetta, ettei enää pysy laskuissa: ”Lopetin laskemisen, kun pääsin 50:een”, 59-vuotias keräilijä kertoo. Lontoosta kotoisin oleva ja Milanoon asettunut Juliana saa yhtä lailla iloa kauniin vaatteen löytämisen koukuttavasta jännityksestä kuin sen myymisestä jollekulle, joka jatkossa rakastaa sitä yhtä paljon kuin hän itse.  

Milanossa kauppaa käydään Pourquoi Moi Vintage vaatekaupassa (@pourquoimoivintage), jota Juliana pyörittää yhdessä pitkäaikaisen miesystävänsä ja liikekumppaninsa kanssa – joka muuten tutustutti hänet Marimekkoon. Juliana kuvailee liikettään ”pieneksi mutta täydelliseksi” paikaksi, jossa jokainen yksityiskohta on hänen eklektisen, vuosien saatossa muotoutuneen tyylinsä jatke.  

Arkkitehtonisesti putiikki vastaa täydellisesti Julianan mieltymyksiä: sieltä löytyvät niin kaunis korkea katto, alkuperäiset 1930-luvun laattalattiat, puiset sälekaihtimet ikkunoissa kuin parvikerroskin. Juliana tiedosti ihmisten mahdolliset kielteiset mielikuvat second hand -vaatteista eikä häntä houkuttanut persoonaton nettikauppa. Hän halusi luoda tilan, jossa heräisi aidon ostoskokemuksen aikaansaama lumoava ilo. Juliana sisusti liikkeensä putiikiksi ja valitsi jokaisen esineen tarkasti. Meidän vierailullamme 1960-luvun Marimekkoa edustava sininen mekko riippui valkosipulin muotoisen lasimaljakon vieressä, jossa lepäsi kaksi toisiaan halaavaa neulottua nukkea, musta ja valkoinen, kun taas lattiasta kattoon ulottuvan värikkään spiraaliprintin ympärillä oli keramiikkateoksia, skandihuonekaluja ja italialaista Gio Pontin ja Campo & Graffin design-antiikkia.  

Marimekon perustajan Armi Ratian suunnittelufilosofian ytimessä olivat aina värit. Ne puhuttelevat myös Julianaa. Hänen maailmansa kylpee väreissä, ja se näkyy kaikessa aina hulmuavista mekoista kiiltäviin jalokivikoruihin, jotka heijastavat kaupan seinustalla olevan lasivitriinin valoa. Julianan tyyli on kuin taideteos, jota hän on kehittänyt vuosien varrella, tavoitteenaan löytää autenttisin ilmaisumuoto elämäniloa ilmentävälle yksilöllisyydelle. Jos hänen energiansa olisi väri, se olisi puhtaan oranssi, joka hehkuisi kirkkaana hänen tarinoidessaan, kunnes taas himmenisi rauhallisina hetkinä auringonlaskun pehmeäksi.  

Lue, mikä käynnisti Julianan keräilyinnon, bongaa hänen harvinaiset Marimekko-kuosinsa ja kerää parhaat vinkit salaisen Milanon taikamaailmaan. Haastattelua on lyhennetty. 

Julianan Milanossa sijaitseva vintageputiikki, Pourquoi Moi Vintage, on pohjoismaisen ja italialaisen designin keidas, josta löytyy niin vaatteita, kenkiä, laukkuja kuin asusteita.
Värit ovat Julianalle kaikki kaikessa. Erityisen mieluisaa on, jos sävy tuo mieleen veden tai pohjoismaisen estetiikan. Esimerkkinä hohtavat Suomu-kuvioidut housut.

Mistä sait alkusysäyksen vintagen keräämiselle? 

Ensimmäisen kerran vastaani tuli vintagevaatteita 70-luvun lopulla, kun olin käymässä Camden Marketissa, jossa oli silloin vain pieni kirpputori. Kun sitten löysin vintagen, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olin 14-vuotias. Minulla ei ollut paljoa rahaa, mutta olin kiinnostunut muodista, ja vintagevaatteilla sai luotua uniikin tyylin. Vaatteet olivat hyvin tehtyjä ja todella kivoja, mutta eivät maksaneet maltaita. Muistan, kuinka yhdessä vaiheessa halusin samanlaisen mekon kuin ystävilläni. Kaikki varmaan muistavat sen elämänvaiheen – sitä haluaa pukeutua samalla tavalla, mutta sitten seuraavaksi haluaakin erottua joukosta. Minä en koskaan päässyt yli erottumisvaiheesta. Intohimoni vintagevaatteisiin syttyi eikä se ole koskaan laantunut.

Mihin kiinnität huomiota keräilyvaatteissa?

Tärkeintä on kangas, yksityiskohdat ja kuosi. Todennäköisesti juuri tässä järjestyksessä. Poikkeuksia sääntöön löytyy aina, mutta pidän erityisesti käsintehdyistä vaatteista, jotka ovat esimerkiksi pienistä putiikeista tai tehty mittatilaustyönä. Italiassa erikoistuttiin tällaisiin vaatteisiin 50–70-luvuilla – ja silloin otettiin myös sää huomioon. Käytössä oli paljon luonnonmateriaaleja kuten villaa, puuvillaa ja silkkiä, ja valmistajat olivat käsityötaidon huipulla.

Jos vaate on vielä merkkivaate, niin se on plussaa, mutta merkki ei ole minulle tärkeintä. Vaatteen pitää olla esteettisesti miellyttävä, cool ja ajaton. Sitä ei käytetä vain viittä minuuttia tai kuukautta, vaan toivottavasti vielä ensi vuonna ja sitä seuraavana ja vielä tulevinakin vuosina. Klassikothan ovat klassikoita syystä. Me pidämme raidoista, me pidämme kukista, ja me pidämme väreistä. Kiinnitän siis huomiota niihin, mutta vaatteen on aina oltava myös hyvin tehty. 

Mikä sinuun vetosi Marimekko-vaatteissa?

Ihastuin välittömästi puuvillan laatuun, joka oli minulle uusi kokemus. Vielä parempaa oli tajuta, että suurimman osan vaatteista voi heittää huoletta pesukoneeseen, sillä ne ovat pesunkestäviä. Jos mekon ripustaa kuivumaan huolella, ei sitä tarvitse edes silittää. Minä vain jatkoin Marimekon ostamista, koska ostettuani yhden vintagemekon tajusin, että vastaan tulisi taas uusi, edellistäkin parempi kuosi – kierre on päättymätön. Edessäni on pitkä tie, jonka varrelta löytyy loputtomasti uusia Marimekko-kuoseja.

Kerro, mitkä ovat kokoelmasi lempivaatteita.

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna lempivaatteeni on aina viimeisin ostokseni. Miten sitä voisi valita vain yhden suosikin? Vaatteisiin liittyy aina muistoja. Olen huomannut, että olen aina innoissani seuraavasta vaatteesta, jonka löydän. Ei sillä, että vanhat vaatteet unohtuisivat. Tiettyjä vaatteita käyttää aina talvisin, toisia keväisin ja joitakin kesäisin. Mutta jännittävintä on aina saada uusi vaate. 

Marimekko-kuvioiden keräily on Julianalle päättymätön tie. Hän tuntuu löytävän aina vain uusia, entistäkin parempia kuoseja.
Juliana katselee kadulle huikean värikkäässä Marimekon mekossa. Takana näkyy keräilijän tuorein hankinta, sininen mekko, sekä valkosipulin muotoinen lasimaljakko.

Mitä erikoista oli viimeksi ostamassasi vaatteessa?

Viimeisin ostokseni on paraikaa kaupan ikkunassa. En tiedä Marimekko-kuosin nimeä, mutta värit ovat erittäin pohjoismaiset. Hieman harmaata ja jäistä sinistä. Kuviosta tulee myös mieleen veden eri olomuodot. Vesi vetää minua puoleensa, ja haluaisin jossain vaiheessa asua veden äärellä. Tämä mekko on estetiikkansa ansiosta ehdottomasti yksi suosikeistani. On kuin sisälläni olisi Pohjolan asukki, joka pyrkii ulos. Minun olisi pitänyt varmaan syntyä Skandinaviaan.

Kerro muista Marimekko-kokoelmasi aarteista. 

Minulla on mekko, jossa on upea optinen kuosi, joka muistuttaa Pentti Rinnan ikonista Kirjo-kuviota vuodelta 1973. Nyt ylläni olevassa kuosissa on jotakin samaa. En ole nähnyt toista samanlaista 20 vuoden aikana.  

Rakastan myös tätä kaunista pliseerattua 1960-luvun mekkoa Keidas-kuosissa, jonka suunnitteli Annika Rimala. Marimekon lempisuunnittelijani ovat Annika Rimala, Pentti Rinta ja Vuokko [Eskolin-Nurmenniemi].  

Yksi aarteistani ei olekaan mekko, vaan nukke nimeltään Molla Mari. Alun perin myynnissä oli ilmeisesti eräänlainen tarvikepakkaus, jonka perusteella nukke sitten ommeltiin itse. Löysin oman Molla Marini pienestä kellarikaupasta. Ympärillä oli paljon suomalaisia vintagevaatteita, ja minä pelastin Molla Marin ja toin hänet kaupalleni. Nyt hän istuu 1930-luvun ohjaajantuolissani. Nuken nimi Lotte on peräisin myyjältä, joka ystävällisesti suostui myymään sen minulle.  

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi? 

Asun Italiassa, Milanossa, joten täällä on aika kuuma puolet vuodesta. Sen vuoksi pyrin välttämään synteettisiä kankaita, sillä ne ovat epämukavia ja hiostavia. Olenkin kehittänyt tyyliäni luonnonmateriaalien ehdoilla.  

Suosin erityisesti Marimekon vintagemekkoja, sillä ne täyttävät kaikki vaatimukseni. Vaatteet on tehty laadukkaasta puuvillasta, ja leikkaukset ovat usein A-linjaisia ja näpsäköitä sekä usein reiluja, minkä vuoksi ne ovat mukavia ja helppokäyttöisiä. Niissä voi liikkua vapaasti. 

Koska rakastan värejä, valitsen aina värikkäitä vaatteita. Minusta me tarvitsemme elämäämme väriä. Ja Marimekon kuosit ovat niin vahvoja, legendaarisia. Sellainen päällään voi vaikka pysäyttää liikenteen. Ja kukapa ei haluaisi sitä tehdä?  

Mitä sana ’tyyli’ merkitsee sinulle? 

Nykyään eletään nopeatempoisessa maailmassa, jota internet on kiihdyttänyt entisestään. Kaikki tuntuu liikkuvan yhä nopeammin, myös muoti. Mutta minulle tyyli on nimenomaan hidastamista. Juurille palaamista. En ole koskaan seurannut trendejä, vaan yrittänyt olla yksilöllinen.  

Kun valitsee laadukkaasta kankaasta hyvin valmistetun vaatteen, se kestää loppuelämän. Sen vuoksi 50-, 60- tai 70-luvulla tehdyt vintagevaatteet voivat edelleen näyttää kuin eilen tehdyiltä. Minusta Marimekon perustaja Armi Ratia todella toteutti tällaista estetiikkaa. Tyyli on ylpeyttä omasta pukeutumisesta. 

Pukeutumalla hyvin aamulla saa päivälle hyvän alun ja energiaa tuleviin koitoksiin. Minulle tyyli on myös sitä, että pukeutuu istuviin vaatteisiin, jotka imartelevat käyttäjäänsä ja tämän vartaloa. Mehän kuitenkin pidämme vaatteita ainakin kymmenen tuntia putkeen. Siksi mukavuus on tärkeää.   

Marimekko-elämäntyylin ytimessä on vapaus olla oma itsensä ja ilon löytäminen arkisista hetkistä. Miten tämä sopii sinulle?

Italia oli ensimmäinen maa, joka meni sulkutilaan koronapandemian vuoksi. Se oli varmastikin elämäni vaikein kokemus. Työn suhteen menetin käytännössä kaiken rakentamani yhdessä yössä. Sen jälkeen pienet asiat olivat niitä, joita arvostin eniten ja joista sain iloa. Asiat, joita olin ennen pandemiaa pitänyt itsestäänselvyyksinä. Vaikka mihinkään ei voinut mennä, pukeuduin silti joka aamu. Useimmiten valitsin Marimekkoa. Värikkääseen mekkoon pukeutuminen ilahdutti. Pienet asiat piristävät! 

Mitkä ovat lempipaikkojasi Milanossa?

Lempipuuhaani on kävellä kaupungilla erityisesti päiväsaikaan, koska silloin useimpien vanhojen kerrostalojen ovet ovat auki ja niihin voi astua sisään ihastelemaan arkkitehtuuria, kauniita sisäpihoja, salaisia puutarhoja tai ikivanhoja lattialaatoituksia. Ne ovat salainen Milano. Tuntuu kuin saisin takaisin sen Liisa Ihmemaassa -tunteen, jonka koin löytäessäni Marimekon.  

Yksi paikka, jossa haluaisin käydä, on Villa Necchi Campiglio, aito 1930-luvun huvila Milanon keskustassa, joka on säilynyt täysin alkuperäisessä kunnossa. Huvilalla on upea puutarha, ja rakennus on kunnianosoitus rakastamalleni 30-luvun arkkitehtuurille. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, erityisesti jos pitää historiasta ja arkkitehtuurista. Joku päivä menen sinne vielä itsekin.  

Pourquoi Moi Vintage  
Via Mario Fusetti, 7, 20143 Milano, Italia
Avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 13–19, aukioloajat voivat vaihdella. Tarkista viimeisimmät tiedot Googlesta ja Facebookista.  
(@pourquoimoivintage) 

Keräilijät
Keräilijät-sarja esittelee Marimekon ystäviä eri puolilta maailmaa. Ensimmäiseksi tapasimme Marimekko-mukien keräilijän Hui Zhun.
Marimekko Pre-loved

Yhteisömme muovaama markkinapaikka.