Kansainvälinen naistenpäivä
Uranuurtajat
Marimekon uranuurtajat: Maija Isola, Annika Rimala & Vuokko Nurmesniemi

Maija Isola, Vuokko Eskolin-Nurmesniemi ja Annika Rimala olivat suunnittelijoita, jotka loivat omat sääntönsä – ja se kannatti.

Muoto, joka vapautti naisten pukeutumisen

1950-luvulla oli tavallista, että muoti kopioitiin suoraan Pariisin näytöksistä. Kun Vuokko Nurmesniemi aloitti Marimekon suunnittelijana, hän teki selväksi aikovansa suunnitella, ei kopioida. Nurmesniemen käsissä kynähameet vaihtuivat suoriin leikkauksiin ja arkkitehtonisiin siluetteihin. Syntyi ajalleen poikkeuksellisia vaatteita, jotka mahdollistivat vapaan liikkumisen ja yksityiskohtia, jotka helpottivat elämää: taskuja, neppareita ja vetoketjuja. Uusi muoto ja toiminnallisuus yhdistyivät Jokapoika-paidassa (1956), joka oli ehkä paperilla alunperin miestenvaate, mutta josta tuli unisex-pukeutumista aikana, jona koko termiä ei vielä ollut olemassa.

Marimekon perustaja Armi Ratia Jokapoika-kauluspaidassa.
Marimekon perustaja Armi Ratia käytti Jokapoikaa työtakkina.

Moderni suunnittelu, joka puhutteli ihmisiä

Marimekon viesti oli sisäänrakennettu vaatteisiin: siluetti oli salliva, kuviot ennakkoluulottomia ja väriyhdistelmät optimistisia. Tyyli puhutteli myös Suomen ulkopuolella – 1960-luvulla Marimekkoon pukeutuivat niin Jackie Kennedy, taiteilija Georgia O’Keeffe ja kirjailija ja kriitikko Jane Jacobs. Vapautta ja tekijyyttä korostava ajattelu näkyi myös talon suunnittelijoiden elämäntyylissä. Maija Isola oli Marimekon ensimmäinen tekstiilisuunnittelija ja seikkailija – hän vietti pitkiä aikoja Pohjois-Afrikassa, Euroopassa ja Amerikassa aikana, jolloin matkustaminen oli harvinaista. Isola maalasi mitä näki ja oli työssään tinkimätön: ikoninen Unikko (1964) syntyi aikana, jolloin kukkakuosit oli kielletty Marimekossa. Mutta kun Armi Ratia näki kankaan, hän ei voinut muuta kuin pyörtää sanansa.

Herttoniemen kangaspaino
Unikkoa (1964) on painettu Herttoniemen kangaspainossa yhtäjaksoisesti sen lanseerauksesta lähtien.

Materiaali, joka sopii kaikille

”Omalla riskilläsi.” Armi Ratia ei varsinaisesti innostunut myöskään Annika Rimalan ehdotukselle trikoomallistosta. Mutta Rimalalle joustava ja helppohoitoinen kangas edusti mukavuutta, monimuotoisuutta ja uutta ajan henkeä: siihen voisi pukeutua kuka tahansa ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta. Aivan kuten farkkuihin, joihin kaikki tuntuivat pukeutuvan 1960-luvun lopussa. Juuri niille Rimala halusi suunnitella yhtä monikäyttöisen vaateparin. Tasaraita (1968) oli paitsi printti (tasa-arvoa symboloiva, teipillä tasaväliseksi sommiteltu raita), myös valikoima vaatteita (alusasuja, yömekkoja, pitkähihaisia t-paitoja). Talon ensimmäistä trikoomallistoa jonotettiin ostamaan – Tasaraitaan halusivat pukeutua kaikki, aivan kuten Rimala oli suunnitellut.

Mustavalkoisia kuvia Tasaraita-kankaasta ja -vaatteista (1968).
Tasaraita-kangas ja -vaatteet (1968) tulivat myyntiin samana vuonna, kun sanaa unisex käytettiin ensimmäistä kertaa The New York Timesissa.

Unikko, Tasaraita ja Piccolo – ensimmäistä kertaa yhdessä.

Lisää Maija Isolasta

Lisää Annika Rimalasta

Lisää Vuokko Nurmesniemestä