Tarina alkaa

Viljo Ratia perusti pienen kangaspainon, Printexin, Helsinkiin vuonna 1949. Viljon vaimolla, Armi Ratialla, oli vahva näkemys siitä, millaisia kankaita yrityksessä tulisi tehdä. Hän keräsi joukon lupaavia nuoria taiteilijoita ja pyysi heitä suunnittelemaan uudenlaisia ja rohkeita kuvioita.

Yksi nuorista oli Maija Isola, jonka suunnittelema Amfora oli ensimmäisiä Printexissä painettuja kankaita.

Amfora - Maija Isola 1949

Armi Ratia - Marimekon perustaja.

Printexin kangaspaino Helsingissä.

1950-luku

Paljon ihailijoita, mutta ei ostajia - mihin ihmeeseen Printexin moderneja kankaita voisi käyttää?

Armi päätti järjestää muotinäytöksen ja näyttää ihmisille, että kankaista voi hyvin tehdä vaikka vaatteita. Näytös pidettiin Kalastajatorpalla toukokuussa 1951, ja sen vaatteet suunnitteli arvostettu ateljeemuotitaiteilija Riitta Immonen. Muotinäytös oli menestys - vaatteet myytiin lähes suoraan mallien päältä. Muutama päivä näytöksen jälkeen Marimekko Oy merkittiin kaupparekisteriin. Ensimmäisen oman myymälänsä Marimekko avasi Helsingissä seuraavana vuonna.

Riitta Immosen jälkeen vaatesuunnittelijaksi tuli Vuokko Eskolin-Nurmesniemi, joka suunnitteli myös kankaita. Vuokko halusi tehdä suomalaisille naisille saman kuin mitä Coco Chanel teki Ranskassa: vapauttaa heidät kiristävistä korseteista ja tarjota heille vaatteita, joissa voi liikkua vapaasti. Väljien mekkojen lisäksi Vuokko suunnitteli yhden tunnetuimmista Marimekko-klassikoista, Piccolo-raidallisen Jokapoika-paidan.

Maija Isola suunnitteli 50-luvulla useita suosittuja painokuvioita, muun muassa Kivet-kuosin.

Yksinkertainen ja ajaton Marimekko-logo syntyi vuonna 1954.

Vuosikymmenen lopulla Marimekko lähti maailmalle - ensin Ruotsiin ja pian myös Yhdysvaltoihin.


Marimekon ensimmäinen näytös Kalastajatorpalla 20.5.1951.

Armi Ratia Jokapoika-paidassaan, jonka oli suunnitellut Vuokko Eskolin-Nurmesniemi.

Marimekko-logo syntyi vuonna 1954.

1960-luku 

Marimekko ponkaisi kansainväliseen julkisuuteen vuonna 1960, kun Yhdysvaltain presidentinvaaliehdokkaan vaimo Jacqueline Kennedy osti kerralla seitsemän marimekkoa ja esiintyi yhdessä niistä Sports Illustrated -lehden kannessa.

Marimekosta tuli ilmiö ja elämäntapa. Yritys kasvoi kohisten, ja tuotevalikoima laajentui. Armi Ratia unelmoi Marikylästä, jossa kaikki työntekijät asuisivat yhdessä ja joka toimisi tuotesuunnittelun laboratoriona.

Vaatesuunnittelija Liisa Suvanto toi Marimekkoon uutta ilmettä käsin kudotuista villakankaista valmistetuilla veistoksellisilla vaatteillaan. Toinen Marimekon vaatesuunnitteluun 60-luvulla vahvasti vaikuttanut taiteilija oli Annika Rimala, jonka töissä näkyi ajan populaarikulttuuri. Hänen moderneja, omaleimaisia vaatteitaan esiteltiin jatkuvasti kansainvälisissä muotilehdissä. Vuonna 1968 Annika loi Marimekon ensimmäiset trikoovaatteet, yhä tuotannossa olevan Tasaraita-malliston.

Maija Isola loi 60-luvulla monet tunnetuimmista Marimekko-kuoseistaan, kuten Lokin ja Kaivon. Kaikkein tunnetuin hänen kuvioistaan on kuitenkin Unikko, jonka hän suunnitteli vuonna 1964 vastalauseena Armi Ratialle, joka oli sanonut, että Marimekossa ei kukkakuvioita paineta.

Vaate- ja kuviosuunnittelija: Annika Rimala

Tasaraita

Maija Isolan luoma Unikko syntyi vuonna 1964.

1970-luku

Värikkäiden ja näyttävien Marimekko-vaatteiden rinnalle tuli myös kuvioiltaan hillittyjä ja leikkauksiltaan yksinkertaisia malleja. Uudenlaisten käyttövaatteiden linjaa edustivat esimerkiksi Pentti Rinnan suunnittelemat paitapuvut ja unisex-vaatteet.

Annika Rimala jatkoi suosittujen trikookuosien suunnittelua; muun muassa Pallo-kuvio syntyi 70-luvulla. Suosittu oli myös hänen Peltomies-sarjansa, johon sisältyi vaatteita koko perheelle.

Uusia Marimekko-tuotteita olivat Armin pojan, Ristomatti Ratian, suunnittelemat markiisikangaslaukut, joista esimerkiksi Olkalaukku ja Matkuri ovat edelleen erittäin kysyttyjä.

Japanilainen tekstiilisuunnittelija Katsuji Wakisaka tuli Marimekkoon vuonna 1968. 70-luvulla hän suunnitteli muun muassa autokuvio Bo Boon, joka valloitti hetkessä sekä lasten että aikuisten sydämet. Toinen japanilainen, monitaitoinen Fujiwo Ishimoto, aloitti Marimekon suunnittelijana 70-luvun puolivälissä.

Vuonna 1973 Helsingin Herttoniemeen valmistui uusi tehdasrakennus, ja Marimekko hankki ensimmäisen laakapainokoneensa.

Vuonna 1972 Marimekko solmi ensimmäiset ulkomaiset lisenssisopimukset Japanissa ja Yhdysvalloissa, ja vuonna 1974 yritys listautui pörssiin.

Armi Ratia kuoli 3. lokakuuta 1979 jättäen jälkeensä valtavan tyhjiön.

Annika Rimalan Pallo-kuosi

Kuviosuunnittelija: Pentti Rinta

Olkalaukku

Katsuji Wakisakan Bo Boo -kuvio.

1980-luku

Armi Ratian kuolemasta alkoi yli kymmenen vuotta kestänyt epävarmuuden ja muutosten aika. Vuoden 1985 alussa Armin perikunta myi Marimekon Amer-yhtymälle.

Fujiwo Ishimoto suunnitteli useita merkittäviä kangaskokoelmia, joihin sisältyivät muun muassa suositut Maisema- ja Ostjakki-kuviot. Tavattoman suosittuja olivat myös Marja Sunan suunnittelemat neulevaatteet.

Yksi tunnetuimmista Marimekon lisenssituotteista, Heikki Orvolan suunnittelema Kivi-kynttilälyhty, syntyi 80-luvulla.

Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaa tehdasrakennusta laajennettiin vuonna 1983 ja Marimekon pääkonttori muutti tehtaan yhteyteen.

Ostjakki

Kuviosuunnittelija: Fujiwo Ishimoto

Maisema

Kuviosuunnittelija: Fujiwo Ishimoto

1990-luku

Vuonna 1991 alkoi uusi nousu, kun Kirsti Paakkanen osti Marimekon. Yritys sai taas valovoimaiset kasvot, ja suunnittelu nostettiin ykköspaikalle.

Marimekko uudisti ilmeensä, ja taloon tuli uusia suunnittelijoita, kuten Ritva Falla, jonka erikoisalaa olivat naisten bisnesvaatteet. Marimekko-muotia suunnittelivat myös Jukka Rintala ja Jaana Parkkila.

Marimekko kiinnosti nuoren polven suunnittelijoita entistä enemmän, ja muun muassa Mika Piirainen ja Erja Hirvi liittyivät suunnittelijakaartiin.

Yksi vuosikymmenen hiteistä oli Antti Eklundin suunnittelema Lisko-kuvio.


Kirsti Paakkanen

Erja Hirven Lumimarja-kuvio

2000-luku

Koko vuosikymmentä sävytti maailmanlaajuinen Unikko-buumi.

Vuosina 2003 ja 2006 järjestetyt muotoilukilpailut toivat taloon useita nuoria kangassuunnittelijoita, kuten Maija Louekarin, Aino-Maija Metsolan ja Jenni Tuomisen. 2000-luvulla syntyneitä Marimekko-klassikoita ovat muun muassa Erja Hirven Lumimarja, Aino-Maija Metsolan Juhannustaika ja Anna Danielssonin Bottna.

Sami Ruotsalaisen muotoilemat Oiva-astiat ilmestyivät kauppoihin vuonna 2009 ja saivat välittömästi suuren joukon ihailijoita. Ensimmäiset kuviot astioihin piirsi Maija Louekari.

Herttoniemen-kangaspainoon hankittiin uusi laakapainokone ja digitaalinen kaavionvalmistuslaitteisto.

Siirtolapuutarha

2010-luku

2010-luvulla Marimekko on kansainvälistynyt vauhdilla. Useita uusia markkinoita on avautunut Aasiassa, ja Marimekko-myymälöiden määrä maailmalla on yli kaksinkertaistunut.  New Yorkissa ja Sydneyssä Marimekko on avannut omat lippulaivamyymälät.

Marimekon vaatemallistot ovat saaneet ensinäytöksensä niin Tokion, New Yorkin, Tukholman kuin Kööpenhaminan muotiviikoilla. Shanghain People's Parkissa Marimekko järjesti ennennäkemättömän näytöksen yhdessä maailmankuulun kiinalaisen Jin Xing Dance Theatren kanssa vuonna 2012.

Uusina vaatesuunnittelijoina ovat aloittaneet muun muassa kansainvälisesti palkittu Satu Maaranen sekä Teemu Muurimäki, jonka Unikon 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suunnittelemia uniikkeja mekkoja on esitelty muotilehdissä eri puolilla maailmaa.

Kodintuotevalikoiman uusia tulokkaita ovat Anu Penttisen muotoilema Sukat makkaralla -lasisarja, Mari Isopahkalan Konkkaronkka-aterimet sekä Harri Koskisen käsialaa olevat Hehkuva-lyhty ja Valoisa-valaisin. Taiteilijat Astrid Sylwan, Paavo Halonen ja Kustaa Saksi debytoivat Marimekko-kuvioiden suunnittelijoina 2010-luvun alkupuolella.

Yhteistyö kahden tunnetun kansainvälisen brändin, Conversen ja Banana Republicin, kanssa toi Marimekolle runsaasti maailmanlaajuista näkyvyyttä. Vuonna 2012 Marimekko ja Finnair aloittivat ainutlaatuisen yhteistyön: kaksi Unikko-kuvioista matkustajakonetta lentää Helsingistä Finnairin kaukoliikennekohteisiin, ja kaikissa Finnairin koneissa matkustajia ilahduttavat Marimekon klassikkokuosein kuvioidut astiat ja tekstiilit.

Kangaspainon tuotantokapasiteetti kolminkertaistui vuonna 2011, kun laakapainokoneen rinnalle asennettiin uusi rotaatiopainokone.

Anna Teurnell aloitti Marimekon luovana johtajana vuonna 2014. Tiina Alahuhta-Kasko nimitettiin toimitusjohtajaksi vuonna 2015; Mika Ihamuotila jatkaa Marimekossa hallituksen puheenjohtajana.

It all began in 1949

Viljo Ratia founded Printex, a small Helsinki-based textile printing company, in 1949. Viljo's wife, Armi Ratia, envisioned a bold future for textile design and manufacturing. To fulfil her vision, she gathered promising young artists around her and asked them to create new and striking fabric prints for Printex. 

One of the young artists was Maija Isola, whose Amfora design was among the first fabrics printed at Printex.

Amfora - designed by Maija Isola in 1949.

Armi Ratia - founder of Marimekko.

Printex printing mill in Helsinki.

1950s

A lot of admirers but no buyers - what to do with the unusual fabrics? 

Armi's solution: a fashion show filled with colour, grace and exceptional patterns! The clothes designed by renowned fashion designer Riitta Immonen were literally sold on the spot. Marimekko was registered as a company five days later, on 25 May 1951. The following year Marimekko opened its first store in Helsinki. 

Vuokko Eskolin-Nurmesniemi joined Marimekko in 1953 to design clothing and print patterns. What Vuokko did for Finnish women can be equivalent to what Coco did for France; one should be able to move freely in one's clothes. Alongside her radical loose-fitting dress designs, Vuokko created one the most enduring Marimekko classics: the unisex Jokapoika (every boy) shirt in the striped Piccolo pattern

Maija Isola continued to create iconic Marimekko prints like Kivet (stones) and many more. 

The Marimekko logo, inspired by the simplicity of Olivetti typewriter letters, was born in 1954. Towards the end of the decade, the story of Marimekko began to spread across the seas: first it reached Sweden and soon after the United States.

Marimekko's first fashion show in Helsinki on 20 May 1951.

Armi Ratia wearing Jokapoika shirt designed by Vuokko Eskolin-Nurmesniemi.

The Marimekko logo, born in 1954.

1960s

The '60s got off to a good start with Jacqueline Kennedy buying seven Marimekko dresses and wearing one of them on the cover of Sports Illustrated in 1960. 

Marimekko became an internationally renowned phenomenon and a way of life. The company grew rapidly and its product range expanded to include a variety of accessories and home items. Armi Ratia built a utopia called Marikylä (Marimekko Village), whose aim was to house the staff and to function as a laboratory for product design and Marimekko living. 

New fashion designers joined the company, among them Annika Rimala who brought Marimekko in sync with the popular culture. Her modern dress designs were regularly featured in international fashion magazines. She also created many typical Marimekko prints like Puketti (bouquet), Keidas (oasis) and Tarha (garden). In 1968, inspired by the growing denim trend, Annika created Marimekko's first cotton jersey collection, Tasaraita (even stripe). Another influential fashion designer of the decade was Liisa Suvanto with her sculptural styles made from hand-woven wool fabrics. 

In the '60s, Maija Isola created many of her best-known Marimekko prints, Lokki (seagull) and Kaivo (well) for example. The most widely known by far, however, is Unikko (poppy), which Maija designed in 1964 in protest after Armi Ratia had declared that Marimekko would never be a flower print company.

Dress & print design by Annika Rimala.

Tasaraita - equal stripes for equal rights, designed by Annika Rimala.

Unikko, the rebel flower, designed by Maija Isola 1964.

1970s

In tune with the times, sedately patterned clothing and unisex wear appeared in Marimekko's fashion collections. Pentti Rinta, who had joined the company at the end of the '60s, also designed bold and colourful signature Marimekko prints. Annika Rimala continued to create instant hits such as the polka-dot Pallo (ball) jersey pattern. Her Peltomies (farmer) series featured restrained everyday clothing for the entire family. 

The product range was further expanded with the launch of canvas bags designed by Armi's son, Ristomatti Ratia. Many of his timeless bag designs have become best-selling classics, such as Olkalaukku (shoulder bag) and the Matkuri (traveller) tote. 

Textile designer Katsuji Wakisaka arrived in Finland and at Marimekko from Japan in 1968. In the '70s, he designed several iconic prints like Bo Boo, a pattern which immediately won over both children and adults. Fujiwo Ishimoto, Katsuji's fellow countryman, joined Marimekko as a print designer in the mid '70s. 

In 1973, Marimekko opened a new textile printing factory in Helsinki and acquired its first flatbed printing machine. The factory was expanded in 1979, when the company moved its entire textile printing to one location. 

The first foreign licensing agreements were signed in Japan and the United States. Marimekko also went public in the '70s.

On 3 October 1979, Armi Ratia passed away - leaving the ship sailing without a captain.

Pallo - print design by Annika RImala

Print design by Pentti Rinta

Olkalaukku - designed by Armi Ratia's son, Ristomatti.

Bo Boo - print design by Katsuji Wakisaka

1980s

No one could really fill the visionary Armi Ratia's shoes, so the '80s were marked by uncertainty. In 1985, Armi's heirs sold Marimekko to Amer Group, a Finnish conglomerate.

Fujiwo Ishimoto designed several outstanding fabric collections, including Maisema (landscape) and Iso karhu (Great Bear). Marja Suna - who was the last designer hired by Armi in the late '70s - created Marimekko's first knitwear collection. Her bold, oversized knit styles were immensely popular. 

One of Marimekko's most famous licensed products was born in the '80s: the classic Kivi (stone) candleholder designed by Heikki Orvola.  

The factory building in Helsinki was expanded in 1983, and Marimekko's headquarters moved under the same roof as the printing mill.

Ostjakki

Print design by Fujiwo Ishimoto

Maisema

Print design by Fujiwo Ishimoto

1990s

In 1991, Kirsti Paakkanen, an advertising executive, took ownership of Marimekko. Once again, the company was led by a strong woman who put design first. She immediately initiated a new period of growth.  

Marimekko renewed its image, and Kirsti hired new fashion designers such as Jaana Parkkila and Jukka Rintala. Marimekko also attracted more and more young designers, among them Mika Piirainen and Erja Hirvi. Antti Eklund's Lisko (lizard) pattern was one of the big hits of the decade. 

Another immediate success was the new business wear line. Kirsti saw a need for elegant, empowering suits for women and recruited designer Ritva Falla to create them.

Kirsti Paakkanen

2000s

The '00s were marked by a global Unikko (poppy) boom, and many other classic designs by Maija Isola also enjoyed greater popularity than perhaps ever before. 

Design competitions organised in 2003 and 2006 brought several new young print designers to Marimekko, including Maija Louekari, Aino-Maija Metsola and Jenni Tuominen. Many new Marimekko classics were also born during the decade, such as Lumimarja (snowberry) by Erja Hirvi, Juhannustaika (Midsummer magic) by Aino-Maija Metsola and Bottna (bottom) by Anna Danielsson

The Oiva (superb) tableware designed by Sami Ruotsalainen hit the stores in 2009 and was an instant hit. The first patterns for the tableware collection were created by Maija Louekari.

Marimekko's print production was modernised with the acquisition of a new flatbed printing machine and digital screen-making equipment. 

Mika Ihamuotila became the majority owner of Marimekko in 2007 and the company President and CEO in February 2008. He began determinedly to build Marimekko into a more international company.

Oiva / Siirtolapuutarha tableware - designed by Sami Ruotsalainen & Maija Louekari.

Siirtolapuutarha fabric and tableware designed by Louekari & Ruotsalainen.

2010s

Marimekko's global expansion has been in full swing in the '10s. The number of Marimekko stores outside Finland has more than doubled - including flagship stores in New York City and Sydney -, and several new markets haven been opened up in Asia.

Marimekko fashion has been prominently showcased in the international arena. The Tokyo, New York, Stockholm and Copenhagen Fashion Weeks have all seen premiere presentations of Marimekko collections. A true never-before-seen event was Marimekko's fashion show in collaboration with the world-renowned Jin Xing Dance Theatre in Shanghai's People's Park in 2012.

Among new additions to Marimekko's team of fashion designers are award-winning Satu Maaranen and Teemu Muurimäki whose Unikko (poppy) dresses created in celebration of the iconic pattern's 50th anniversary were featured in a number of international fashion magazines.

New products have been introduced in the home collection, such as the Sukat makkaralla (socks rolled down) glassware by Anu Penttinen, the Konkkaronkka (bunch) cutlery by Mari Isopahkala, and the Hehkuva (glowing) lantern and the Valoisa (bright) lamp by Harri Koskinen. Artists Astrid Sylwan, Paavo Halonen and Kustaa Saksi made their debut as Marimekko print designers in the early '10s. 

Design collaboration with two famed international brands, Converse and Banana Republic, brought Marimekko high global visibility. In 2012, Marimekko and Finnair began a unique partnership: two Unikko-patterned aircraft fly from Helsinki to Finnair's long-haul destinations, and passengers on all Finnair flights can enjoy textiles and tableware with Marimekko patterns. 

The output capacity of the textile printing factory in Helsinki was tripled in 2011 with the acquisition of a new rotary printing machine.

Anna Teurnell started as Marimekko's Creative Director in 2014. In 2015, Tiina Alahuhta-Kasko was appointed as President of the company. Mika Ihamuotila continues with Marimekko as CEO nad Chairman of the Board.

Lumimarja – print design by Erja Hirvi