Tarina alkaa

Viljo Ratia perusti pienen kangaspainon, Printexin, Helsinkiin vuonna 1949. Viljon vaimolla, Armi Ratialla, oli vahva näkemys siitä, millaisia kankaita yrityksessä tulisi tehdä. Hän keräsi joukon lupaavia nuoria taiteilijoita ja pyysi heitä suunnittelemaan uudenlaisia ja rohkeita kuvioita.

Yksi nuorista oli Maija Isola, jonka suunnittelema Amfora oli ensimmäisiä Printexissä painettuja kankaita.

Amfora - Maija Isola 1949
Armi Ratia - Marimekon perustaja.
Printexin kangaspaino Helsingissä.

1950-luku

Paljon ihailijoita, mutta ei ostajia - mihin ihmeeseen Printexin moderneja kankaita voisi käyttää?

Armi päätti järjestää muotinäytöksen ja näyttää ihmisille, että kankaista voi hyvin tehdä vaikka vaatteita. Näytös pidettiin Kalastajatorpalla toukokuussa 1951, ja sen vaatteet suunnitteli arvostettu ateljeemuotitaiteilija Riitta Immonen. Muotinäytös oli menestys - vaatteet myytiin lähes suoraan mallien päältä. Muutama päivä näytöksen jälkeen Marimekko Oy merkittiin kaupparekisteriin. Ensimmäisen oman myymälänsä Marimekko avasi Helsingissä seuraavana vuonna.

Riitta Immosen jälkeen vaatesuunnittelijaksi tuli Vuokko Eskolin-Nurmesniemi, joka suunnitteli myös kankaita. Vuokko halusi tehdä suomalaisille naisille saman kuin mitä Coco Chanel teki Ranskassa: vapauttaa heidät kiristävistä korseteista ja tarjota heille vaatteita, joissa voi liikkua vapaasti. Väljien mekkojen lisäksi Vuokko suunnitteli yhden tunnetuimmista Marimekko-klassikoista, Piccolo-raidallisen Jokapoika-paidan.

Maija Isola suunnitteli 50-luvulla useita suosittuja painokuvioita, muun muassa Kivet-kuosin.

Yksinkertainen ja ajaton Marimekko-logo syntyi vuonna 1954.

Vuosikymmenen lopulla Marimekko lähti maailmalle - ensin Ruotsiin ja pian myös Yhdysvaltoihin.


Marimekon ensimmäinen näytös Kalastajatorpalla 20.5.1951.
Armi Ratia Jokapoika-paidassaan, jonka oli suunnitellut Vuokko Eskolin-Nurmesniemi.
Marimekko-logo syntyi vuonna 1954.

1960-luku 

Marimekko ponkaisi kansainväliseen julkisuuteen vuonna 1960, kun Yhdysvaltain presidentinvaaliehdokkaan vaimo Jacqueline Kennedy osti kerralla seitsemän marimekkoa ja esiintyi yhdessä niistä Sports Illustrated -lehden kannessa.

Marimekosta tuli ilmiö ja elämäntapa. Yritys kasvoi kohisten, ja tuotevalikoima laajentui. Armi Ratia unelmoi Marikylästä, jossa kaikki työntekijät asuisivat yhdessä ja joka toimisi tuotesuunnittelun laboratoriona.

Vaatesuunnittelija Liisa Suvanto toi Marimekkoon uutta ilmettä käsin kudotuista villakankaista valmistetuilla veistoksellisilla vaatteillaan. Toinen Marimekon vaatesuunnitteluun 60-luvulla vahvasti vaikuttanut taiteilija oli Annika Rimala, jonka töissä näkyi ajan populaarikulttuuri. Hänen moderneja, omaleimaisia vaatteitaan esiteltiin jatkuvasti kansainvälisissä muotilehdissä. Vuonna 1968 Annika loi Marimekon ensimmäiset trikoovaatteet, yhä tuotannossa olevan Tasaraita-malliston.

Maija Isola loi 60-luvulla monet tunnetuimmista Marimekko-kuoseistaan, kuten Lokin ja Kaivon. Kaikkein tunnetuin hänen kuvioistaan on kuitenkin Unikko, jonka hän suunnitteli vuonna 1964 vastalauseena Armi Ratialle, joka oli sanonut, että Marimekossa ei kukkakuvioita paineta.

Vaate- ja kuviosuunnittelija: Annika Rimala
Tasaraita
Maija Isolan luoma Unikko syntyi vuonna 1964.

1970-luku

Värikkäiden ja näyttävien Marimekko-vaatteiden rinnalle tuli myös kuvioiltaan hillittyjä ja leikkauksiltaan yksinkertaisia malleja. Uudenlaisten käyttövaatteiden linjaa edustivat esimerkiksi Pentti Rinnan suunnittelemat paitapuvut ja unisex-vaatteet.

Annika Rimala jatkoi suosittujen trikookuosien suunnittelua; muun muassa Pallo-kuvio syntyi 70-luvulla. Suosittu oli myös hänen Peltomies-sarjansa, johon sisältyi vaatteita koko perheelle.

Uusia Marimekko-tuotteita olivat Armin pojan, Ristomatti Ratian, suunnittelemat markiisikangaslaukut, joista esimerkiksi Olkalaukku ja Matkuri ovat edelleen erittäin kysyttyjä.

Japanilainen tekstiilisuunnittelija Katsuji Wakisaka tuli Marimekkoon vuonna 1968. 70-luvulla hän suunnitteli muun muassa autokuvio Bo Boon, joka valloitti hetkessä sekä lasten että aikuisten sydämet. Toinen japanilainen, monitaitoinen Fujiwo Ishimoto, aloitti Marimekon suunnittelijana 70-luvun puolivälissä.

Vuonna 1973 Helsingin Herttoniemeen valmistui uusi tehdasrakennus, ja Marimekko hankki ensimmäisen laakapainokoneensa.

Vuonna 1972 Marimekko solmi ensimmäiset ulkomaiset lisenssisopimukset Japanissa ja Yhdysvalloissa, ja vuonna 1974 yritys listautui pörssiin.

Armi Ratia kuoli 3. lokakuuta 1979 jättäen jälkeensä valtavan tyhjiön.

Annika Rimalan Pallo-kuosi
Kuviosuunnittelija: Pentti Rinta
Olkalaukku
Katsuji Wakisakan Bo Boo -kuvio.

1980-luku

Armi Ratian kuolemasta alkoi yli kymmenen vuotta kestänyt epävarmuuden ja muutosten aika. Vuoden 1985 alussa Armin perikunta myi Marimekon Amer-yhtymälle.

Fujiwo Ishimoto suunnitteli useita merkittäviä kangaskokoelmia, joihin sisältyivät muun muassa suositut Maisema- ja Ostjakki-kuviot. Tavattoman suosittuja olivat myös Marja Sunan suunnittelemat neulevaatteet.

Yksi tunnetuimmista Marimekon lisenssituotteista, Heikki Orvolan suunnittelema Kivi-kynttilälyhty, syntyi 80-luvulla.

Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaa tehdasrakennusta laajennettiin vuonna 1983 ja Marimekon pääkonttori muutti tehtaan yhteyteen.

Ostjakki Kuviosuunnittelija: Fujiwo Ishimoto
Maisema Kuviosuunnittelija: Fujiwo Ishimoto

1990-luku

Vuonna 1991 alkoi uusi nousu, kun Kirsti Paakkanen osti Marimekon. Yritys sai taas valovoimaiset kasvot, ja suunnittelu nostettiin ykköspaikalle.

Marimekko uudisti ilmeensä, ja taloon tuli uusia suunnittelijoita, kuten Ritva Falla, jonka erikoisalaa olivat naisten bisnesvaatteet. Marimekko-muotia suunnittelivat myös Jukka Rintala ja Jaana Parkkila.

Marimekko kiinnosti nuoren polven suunnittelijoita entistä enemmän, ja muun muassa Mika Piirainen ja Erja Hirvi liittyivät suunnittelijakaartiin.

Yksi vuosikymmenen hiteistä oli Antti Eklundin suunnittelema Lisko-kuvio.


Kirsti Paakkanen
Erja Hirven Lumimarja-kuvio

2000-luku

Koko vuosikymmentä sävytti maailmanlaajuinen Unikko-buumi.

Vuosina 2003 ja 2006 järjestetyt muotoilukilpailut toivat taloon useita nuoria kangassuunnittelijoita, kuten Maija Louekarin, Aino-Maija Metsolan ja Jenni Tuomisen. 2000-luvulla syntyneitä Marimekko-klassikoita ovat muun muassa Erja Hirven Lumimarja, Aino-Maija Metsolan Juhannustaika ja Anna Danielssonin Bottna.

Sami Ruotsalaisen muotoilemat Oiva-astiat ilmestyivät kauppoihin vuonna 2009 ja saivat välittömästi suuren joukon ihailijoita. Ensimmäiset kuviot astioihin piirsi Maija Louekari.

Herttoniemen-kangaspainoon hankittiin uusi laakapainokone ja digitaalinen kaavionvalmistuslaitteisto.

Siirtolapuutarha

2010-luku

2010-luvulla Marimekko on kansainvälistynyt vauhdilla. Useita uusia markkinoita on avautunut Aasiassa, ja Marimekko-myymälöiden määrä maailmalla on yli kaksinkertaistunut.  New Yorkissa ja Sydneyssä Marimekko on avannut omat lippulaivamyymälät.

Marimekon vaatemallistot ovat saaneet ensinäytöksensä niin Tokion, New Yorkin, Tukholman kuin Kööpenhaminan muotiviikoilla. Shanghain People's Parkissa Marimekko järjesti ennennäkemättömän näytöksen yhdessä maailmankuulun kiinalaisen Jin Xing Dance Theatren kanssa vuonna 2012.

Uusina vaatesuunnittelijoina ovat aloittaneet muun muassa kansainvälisesti palkittu Satu Maaranen sekä Teemu Muurimäki, jonka Unikon 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suunnittelemia uniikkeja mekkoja on esitelty muotilehdissä eri puolilla maailmaa.

Kodintuotevalikoiman uusia tulokkaita ovat Anu Penttisen muotoilema Sukat makkaralla -lasisarja, Mari Isopahkalan Konkkaronkka-aterimet sekä Harri Koskisen käsialaa olevat Hehkuva-lyhty ja Valoisa-valaisin. Taiteilijat Astrid Sylwan, Paavo Halonen ja Kustaa Saksi debytoivat Marimekko-kuvioiden suunnittelijoina 2010-luvun alkupuolella.

Yhteistyö kahden tunnetun kansainvälisen brändin, Conversen ja Banana Republicin, kanssa toi Marimekolle runsaasti maailmanlaajuista näkyvyyttä. Vuonna 2012 Marimekko ja Finnair aloittivat ainutlaatuisen yhteistyön: kaksi Unikko-kuvioista matkustajakonetta lentää Helsingistä Finnairin kaukoliikennekohteisiin, ja kaikissa Finnairin koneissa matkustajia ilahduttavat Marimekon klassikkokuosein kuvioidut astiat ja tekstiilit.

Kangaspainon tuotantokapasiteetti kolminkertaistui vuonna 2011, kun laakapainokoneen rinnalle asennettiin uusi rotaatiopainokone.

Anna Teurnell aloitti Marimekon luovana johtajana vuonna 2014. Tiina Alahuhta-Kasko nimitettiin toimitusjohtajaksi vuonna 2015; Mika Ihamuotila jatkaa Marimekossa hallituksen puheenjohtajana.